MENI JO

Minusta on merkillistä miten niin moni jaksaa vielä antaa arvoa menneelle. Oli tapahtunut mitä vain, niin silti se on mennyttä. Vai kalvaako ne vielä mieltä ,kun oppi tapahtuneesta, anteeksianto sekä rakkaus ja myötätunto tapahtunutta kohtaan puuttuu?

Olemme tulleet aikaan, sekä energiaan, ymmärrykseen, jossa meitä autetaan muistamaan, että me olemme luojia. Ja me luomme ihan kaiken ihan itse. Niin omilla pikku kämmenillämme, kuin ajatuksilla, sanoilla ja tunteilla. Kun nämä ovat linjassa.

Eli tässä valossa on myös tullut aika ymmärtää, että jos tai kun jaksamme jauhaa samaa vanhaa kerta toisensa jälkeen, luomme myös samaa. Ehkä eri paketissa, silti sitä samaa.

Tapahtumien luoja siis löytyy omasta peilistä.

Tervepä terve! Miltä tuntuu?

Kaikki kokemuksemme on annettu meille lahjoiksi oppiaksemme itsestämme. Rakastaa itseämme ja toisiamme kuin itseämme. Muistaa että olemme yhtä. Kaikki rakkautta.

Mitä voimme oppia tapahtumista, omista tunteista ko tapahtumissa ja niiden kulussa?

Oliko tunteemme linjassa?

Toistimmeko opittuja malleja vai toimimmeko omasta valosta ja rakkaudesta?

Mitä voimme tehdä toisin?

Annoimmeko anteeksi vapauttaaksemme itsemme ja muut? Lähetimmekö rakkautta tapahtuneelle ja kaikille osallisille?

Päästimmekö irti? Ihan oikeasti?

Tapoja on monia. Jokaiselle meistä juuri sopivat löytyy aina, itseämme kuunnellen.

Se mikä meni, MENI JO. Voidaan ajatella kuvainnollisesti, esim:

juna-asemalta lähtenyt juna on lähtenyt ja jäimme laiturille koska olimme myöhässä tms.

Juna siis meni jo.

Sen sijaan, että jäämme murehtimaan junan lähtöä, teemme varmasti uuden toimintasuunnitelman. Vakuuttamme itsellemme, että kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy. Luotamme, että asiat järjestyy. Ja asioilla on tapana järjestyä. Pian jatkamme matkaa, tyytyväisinä ja kiitollisina.

Ihan samalla tavalla toimitaan elämässä. Jotain tapahtuu, se tunnistetaan, tunnustetaan ja hyväksytään, voidaksemme irtaantua siitä. Ja sitten tunnustellemme sydämissämme mikä muu voi tuntua hyvälle ja aloittamme toimet uudesta tilasta käsin. Uusin valinnoin.

Päästäessämme irti kokonaisvaltaisesti, asiat lopettaa toistamisen tai jauhamisen.

Saamme tilaa uudelle. Uusille valinnoille. Uusille toimintatavoille. Tilaa rakkaudelle. Tilaa omalle valolle. Tilaa omasta valosta toimimiseen. Tilaa omille lahjoillemme. Tilaa luovuudelle. Omille tunteille. Tilaa vapaudelle.

Ymmärrykseni mukaan vanhan toistamisen aika on siis loppusuoralla. Uudessa ajassa ja energiassa, sydänlähtöinen toimintamalli on ainoa toimiva malli. Kaikki miten olemme ennen tehneet pelosta käsin tai pelonsekaisin tuntein, loppuu. Tavalla tai toisella tulee toimimattomaksi. Kaikki meistä aistii tämän ja teemme jo valintoja sen perusteella, tietämättämme tai tietoisesti.

Joten tästäkin syystä itsetutkiskelu on merkittävää. Loistava lahja itselle.

On aika löytää, vaikka kuinka pelottaa, ne asiat mitkä saa sydämemme iloitsemaan ja seurata vähimmän vastustuksen tietä. Asioiden tapahtuessa vaivattomasti, tiedämme kulkevamme meille tarkoitettua tietä. Virtaus virtaa. Nautimme ja iloitsemme, yhdessä.

Mitä enemmän vastusta, ahdistusta, pakon tunnetta, sen enemmän sielumme viestittää että on aika tehdä asioita toisin. Näen tämän myös erillisyyden tienä (vanha malli).

Loppujen lopuksi kaikki on helppoa ja vaivatonta, sen itsellemme salliessamme. Sen valitessamme. Ja luottaessamme omaan valoomme, omaan elämän suunnitelmaan.

Pelossa jatkuu toivominen ja uskominen, loputtomassa kierteessä. Se jos mikä on yrittämistä. Tietämättömyys mitä seuraavaksi tapahtuu voi pelottaa ja se on ihan inhimillistä.

Meidän on aika olla rakkaudessamme rohkeita.

Meidän on aika luottaa.

Rakkaus on luottamus.

Rakkaus on tekeminen.

Me olemme rakkautta.

Rakkaus on.

Rakkaudella ja ilolla,

Ulrika

💜

♾️

Rakkauden tilan vaalija