SISÄISTÄMISESTÄ

On tämä ihmisen matka niin ihmeellinen lahja. Jaksan ihmetellä sitä ja sen osia. Joka päivä.

Maanantaisen Läsnäolon Lahjan jälkeen juttelin yhden osallistujan kanssa sisäistämisestä. Keskustelu oli hyvin antoisaa ja jälleen kerran loistava muistutus myös siitä, miten läsnäolossamme kohtaamme toisemme ykseyden värähtelyistä käsin. Ja se tuntuu hyvälle.

Aamulla kun heräsin, muistelin vielä keskusteluamme. Mm siitä miten kirkon opit ovat vaikuttaneet ja vaikuttaa yhä ihmisiin, oli osa sitä tai sen taakseen jättänyt. Tuntuu siltä kuin ihmiset hakisivat samantapaisesti toimivia yhteisöjä tms. Toki ymmärrän, että sekin palvelee omaa tarkoitustaan.

Otetaan esimerkiksi synninpäästö… sielu menee kirkkoon tunnustaakseen tehneensä vastoin kirkon opetuksia tai tuntee sydämessään, päätietokoneessaan, että on tehnyt väärin. Kirkossa X kuuntelee ja antaa synninpäästön, kuin vetäisi kädellä pöydän puhtaaksi käytetyistä astioista jättäen pöytäliinan vielä pöydälle. X antaa kotiläksyksi rukoilla ja asia on sillä kuitattu. Eiku ulos ja jatkamaan samaan malliin syntisinä, vanhan toistajana. Eli onko kaikki hyvin niin kauan kun pää on puskassa ja takamus pystyssä?

Todellisuudessa ne likaiset astiat, eli teot/synnit jotka on lattialla, on vain pyyhitty mielestä, jatkaaksemme elämistä valheellisesta todellisuudesta/totuudesta käsin. Pöytäliina on vielä likainen kuin merkkinä sieluissamme teoistamme. Eli mitätöikö synninpäästö teon ja ymmärryksen omista teoista. Puhumattakaan tekojemme sisäistämisen.

Missä on rakkaus?

Kaikki on energiaa, ja me kaikki olemme yhteydessä toisiimme koko ajan. Siis 24/7!!! Miten nämä välinpitämättömyyden ja ymmärtämättömyydestä tehdyt teot ja tekemättä jättämiset vaikuttaa kokonaisuuteen, omaan valoomme?

Koska otamme vastuun omista teoista ja niiden vaikutuksista?

Auttaako sisäistämättä jättäminen oman valomme loistoa, omia lahjojamme?

Auttaako sisäistämättä jättäminen omassa totuudessa elämistä?

Auttaako sisäistämättä jättäminen kokonaisuutta?

Sitä ykseyttä siihen ketä olemme, niin kokonaisuutena kuin omina itseinä.

auttaako se elämän lahjaamme…

Ymmärrys on hyvä alku, nähdä likaisen pöytäliinan ja syyt & seuraukset sen takana. Vasta sisäistäminen auttaa valitsemaan ja toimimaan toisin. Mitä vaikutuksia omilla teoillamme on kokonaisuuteen?

Mitä valita?

Muistaessamme sydämissämme, että olemme yhtä, voimme nähdä asiat uusista kokonaisuuden näkökulmista. Pystymme toimimaan omasta valosta, kokonaisuuden parhaaksi, uusilla valinnoilla.

Ne voi tuntua ennenkuulumattomilta, jopa pelottavilta. Tällöin on hyvä seurata vähimmän vastuksen tietä. Se mikä tekee meidät iloiseksi, ja sen tekeminen on vaivatonta, on kuin merkki sielustamme. Ne tuntuu hyvälle syvällä sydämessä. Tuohon suuntaan pliis, siellä on jotain uutta ja ihanaa. Merkkejä on kaikkialla, ja sielumme tuntee tien.

Ja vaikka kuinka mieli epäilee, niin luottamus sydämissämme olkoon oppaanamme. Sillä asioilla on aina tapana järjestyä.

Ja se mihin keskitymme lisääntyy.

Vapaus valita.

Aina vaan ja yhä uudestaan.

Koko ajan ja kaiken aikaa.

Tidididii & Tadaa.

Rakkaus on.

Ihanaa sisäistämistä itsekullekin.

Rakkaudella ja ilolla,

Ulrika

💜

♾️

Rakkauden tilan vaalija & opas

Ps.

• Sivujeni nimi vaihtuu -> www.blissitude.fi syksyn aikana.

• Seuraa Telegramissa:

https://t.me/giftofblissitude

• Maanantaiden tallenteetkin siirrän Vimeosta YouTubeen heti kun osaan. Kanava on jo olemassa, saa seurata 🫶🏽